Hei taas!

Harmistuksekseni en vieläkään tiedä onko sillä mäellä ollut joskus linna. Itseäni kyllä seikasta soimaamaan, sillä ahkera en ole ollut tiedonhankinnassa. Nyt sitä ei siellä totisesti ollut! Kyllä korkeaa ja huomattavan modernia arkkitehtuuria oli. Sitä oli. Oli vimpauttimia ja hytkyttimiä monenmoisia, kuin entisaikana tavaraa Rovaniemen markkinoilla. Tästä Töölöstä pääsee tuolle mäelle kovin kätevästi raitiovaunulla, linja-autolla ja kävellen. Omasta laiskuudesta tai laiskuuttomuudesta riippuen valinnanvaraa menomenetelmissä on. Kävellen etu kauniina kesäpäivänä on siinä, että Töölönlahden viertä kulkien voi jälleen hetkeksi unhoittaa murheet maalliset. Jos siis haluaa, ei tietenkään pakko ole unhoittaa. 

Näin kesäisenä aikana Helsinge yllättää kirjoittaneen joka(!) päivä. Eräänä lämpöisänä iltapäivänä kulkeissani Sokokselta kohti Kiasmaa ylittääkseni Mannerheimintien (jota paikalliset kutsuvat hauskasti Manskuksi), huomasin silmiini näyttäytyvän aivan erilaisuudellisen kauneuden kuin aiemmin milloinkaan. Manskun (heh) viereisät puut olivat urakoiden ryhtyneet kukkimaan ja lehteä esiin puskemaan, kaunista se oli jos mikä! Saman kulkumatkani varrella näin ravintola Storyvillen (jossa nykyisen presidenttimme kerrotaan muinoin viettäneen iltojaan) uuteen uljaaseen uskoon syttyneen terassialueen, sekin kaunis kuin ihme! Karun kauniisti terassin puskien suojaan yrittäen, huojuva mies teki pieniä tarpeitaan häveliäästi selkä kulkutietä vasten. 

Ainoa harmistuttavallinen seikka tässä kesässä tuntuu olevan TYÖNTEKO. Ei työn tekeminen sinänsä se harmistuttavallisin, mutta kaikki siihen kuluva AIKA! Jospa työpäivä kesällä voisikin olla noin 3 tuntia kestäväinen, aikaa jäisi runsain mitoin nautiskeluun ja kesän ihmeisiin tutustumiseen. 

Ilmeisimmin kirjoittaneen on nyt muistettava osallistua Lotto-arvontoihin.